Gibraltar – Retkikertomus

Gibraltar – Retkikertomus

Puolison merkkipäivän kunniaksi vietimme tammikuisen viikon Välimerellä, Gibraltarin niemimaalla. Tuo Britannialle kuuluva muutaman neliökilometrin kokoinen maakaistale on poliittinen erikoisuus, jonka hallinnasta on vuosisatojen aikana kiistelty eri kansakuntien välillä. Syynä on maan merkittävä sijainti Atlantin ja Välimeren yhdistävän Gibraltarinsalmen rannalla. Niemeltä näkee poutaisena päivänä helposti Marokkoon asti, ja sen kukkuloilta käsin voidaan valvoa merten välistä laivaliikennettä tehokkaasti. Poliittisista syistä emme lomakohdettamme kuitenkaan valinneet, vaan houkuttimena toimi Gibraltarinvuoren vehreä luonnonpuisto sen erikoisuuksineen: Gibraltarin todelliset hallitsijat eivät ole brittejä tai espanjalaisia, vaan apinoita.


Gibraltarinvuori


Gibraltarin maisemaa vallitsee kalkkikivinen Gibraltarinvuori, paikallisten suussa The Rock, jonka jyrkät rinteet tuovat mieleen oman mystisen Saanatunturimme. Vuori suojeltiin oliivimetsiköineen ja macchia-pensaikkoineen vuonna 1993, ja luonnonpuiston lajistoa on sittemmin seurattu aktiivisesti. Eniten luonnonsuojelullista huomiota alueella saa sen kolmisatapäinen berberiapinapopulaatio (Macaca sylvanus), joka on jakautunut muutamiin laumoihin. Tämän kansainvälisesti uhanalaisen makakilajin levinneisyys keskittyy Pohjois-Afrikan Atlasvuorille, mutta erillinen populaatio on asunut Gibraltarin puolella niin kauan kuin miesmuisti jaksaa muistaa. Esiintymän perimmäisestä alkuperästä ei ole varmuutta, mutta todennäköisenä pidetään, että keskiajalla niemelle asettuneet berberit olisivat tuoneet apinoita Marokosta mukanaan. Matkailijan näkökulmasta apinat ovat helposti saavutettavissa, sillä monet niistä ovat tottuneita ihmisiin ja tulevat mielellään valokuvattavaksi puiston muureille ja poluille.


Macaca sylvanus


Luonnonpuisto on rikas myös hyönteislajistoltaan. Päiväperhoset olivat harmiksemme huonosti lennossa, mutta näimme muutamia välimerellisiä luteita ja kuoriaisia, joista saatiin valokuviakin taltioitua. Varjoluteisiin kuuluva kirkasvärinen Caenocoris nerii esiintyi runsain joukoin oleanterilla, jonka siemeniä sen nuoruusvaiheet käyttävät ravinnokseen.


Caenocoris nerii


Lahojen viikunaopuntioiden kappaleiden sisältä löysimme myös talvehtivia Acrosternum -typpyluteita. Tarkempaa lajimääritystä täytyy vielä selvittää alueella esiintyvien lajien A. heegeri ja A. millierei välillä. [Päivitetty 31.1.2023: tuntosarvien värityksen perusteella kyseessä on Acrosternum heegeri.]


Acrosternum heegeri


Kuvien kuoriainen sen sijaan on kultakuoriaisten sukulainen Tropinota squalida. Se muistuttaa paljon Kaakkois-Suomessa esiintyvää pikkukultakuoriaista (Oxythyrea funesta), mutta on sitä paljon karvaisempi. Lajin toukat kehittyvät sukulaistensa tavoin maan alla, ja aikuisena se ruokailee kukkien siitepölyllä.


Tropinota squalida


Gibraltar on suositeltava matkailukohde, jonne saattaisimme palata vielä uudelleenkin. Hintataso maassa on korkea, mutta hotelleja ja ravintoloita löytyy myös rajan takaa La Linean kaupungista. Sieltä vuorelle ehtii ripeästi jopa kävellen.

Kommentit