Matias Mustonen
Vielä lumien peittäessä maata kävin keräämässä kasan kuusenkäpyjä sisälle kasvatusta varten. Kuoriaisharrastajana haaveilin erityisesti pienen puunkaivajakuoriaisen, käpykytryn (Ernobius abietis) löytämisestä, mutta samalla pääsin seuraamaan, mitä kaikkea muuta kävyissä elääkään. Keräsin käpyjä kahdesta paikasta. Ensimmäisen erän poimin synkän kuusimetsän keskeltä, suuren kuusen juurelta. Jälkimmäisen erän leikkasin mukaani valoisesta metsänreunasta, suoraan kuusirivistön alaoksilta. Varsinkin näissä metsänreunan kävyissä näkyi runsaasti purua ja syömäjälkiä, mitä arvelin perhostoukkien aikaansaannokseksi. Opaskirjana minulla oli legendaarisen Uunio Saalaan yli 70-vuotias eepos “Suomen Metsähyönteiset” (1949). Kirjassa on erinomaiset listat ja kuvaukset eri metsäpuilla elävistä hyönteisistä elintapoineen.
Viikko I
Toin kasvatettavat kävyt olohuoneeseen huoneenlämpöön ja asetin talouspaperilla vuorattuihin muovirasioihin. Varsinkin maasta kerätyt kävyt olivat sulattuaan jopa vetisiä, ja talouspaperia piti vaihtaa aluksi päivittäin, jotta ylimääräinen kosteus saatiin kuriin. Homehtuminen olisi voinut koitua ötököiden kohtaloksi.
Käpyjen ensimmäiset asukkaat ilmestyivät esiin jo seuraavana päivänä. Kuusenkäpyluteet (Gastrodes abietum) talvehtivat aikuisina käpysuomujen välissä ja saattoivat siten herätä ensimmäisinä “keväiseen” huoneenlämpöön. Tämä erityisen litteä ludelaji on erikoistunut imemään ravintonsa nimenomaan kuusen siemenistä. Kevään aikana sosiaaliseen mediaan postattujen käpyludekuvien määrästä päätellen lajilla on nyt erityisen hyvä vuosi.
Viikko II
Seuraavana viikkona maasta kerättyjen käpyjen rasia täyttyi pienistä lukin poikasista. Niiden emo oli ilmeisesti muninut munansa syksyllä käpyihin, ja lämpö oli saanut ne nyt kuoriutumaan. Petoina tunnetut lukit jahtasivat epätoivoisesti rasiassa vipeltäviä satunnaisia hyppyhäntäisiä.
Lukkien kansoittamia käpyjä siirrellessäni tipahti talouspaperille pieni vaalea toukka. Innostuin. Kyseessä oli kuoriaistoukka: todennäköisesti juuri etsimäni käpykytry. Kädessäni olleen kävyn alapinnalta löytyikin pienen pyöreän käytävän suuaukko, josta toukka oli selvästi päässyt tipahtamaan. Asetin toukan varovasti takaisin onkaloonsa ja siirsin kävyn omaan rasiaansa nälkäisten lukkien ulottumattomiin.
Viikko III
Seuraava viikko oli perin hiljainen. Lukeista vain vahvimmat selvisivät, eikä uusia eläimiä vaikuttanut kuoriutuvan. Poikkeuksen teki yksittäinen pistiäisnaaras, joka tepasteli rasian sisäkatossa. Saalaan oppaan avulla määritin sen “siniseksi käpykiilukaiseksi” (Torymus azureus). Laji elää kirjallisuuden mukaan kuusenkäpysääsken (Kaltenbachiola strobi) loisena.
Viikko IV
Muutama päivä pistiäislöydön jälkeen alkoi sääskiäkin kuoriutumaan. Tunnen sääskiä kovin huonosti, enkä lähtenyt niitä lajilleen määrittämään. Saalaan mukaan kuusenkävyillä esiintyy ainakin kahta äkämäsääskilajia: edellä mainittua kuusenkäpysääskeä sekä sen sukulaista, kuusensiemensääskeä (Plemeliella abietina). Kyseessä oli varmaan jompikumpi niistä.
Sääskien kanssa samaan rytäkkään kuoriutui kymmeniä kuusenkäpykääriäisiä (Cydia strobilella) . Metsänreunasta kerättyjen käpyjen purukasat ja syömäjäljet olivat selvästi niiden tekosia. Toukat olivat nakertaneet onkaloitaan käpyjen sisälle, koteloituneet huoneenlämmössä ja nyt aikuistuneet. Tuoreiden perhosten virheetön suomupeite kimmelsi auringonvalossa kauniin hopeanhohtoisena.
Viikko V
Käpyjen keräämisestä oli kulunut jo useita viikkoja, mutta kärsivällinen odotus onneksi palkittiin. Käpykytry kuoriutui koko köörin viimeisenä. Eikä niitä tullut kuin tämä yksi yksilö: kenties juuri se samainen kaveri, jonka pelastin toukkavaiheessaan lukkien kynsistä. Tämä sympaattisen näköinen, suurisilmäinen kuoriainen ei Suomessa ole kovin harvinainen, mutta piilottelevista elämäntavoistaan johtuen sitä harvemmin pääsee elävänä näkemään. Useimmiten lajin tapaa metsiin asetetuista hyönteispyydyksistä.
Vaikka kevät onkin jo pitkällä, ehtinee käpyjen kasvatusta vielä kokeilla hyvin tuloksin. Monet kävyissä elävät lajit kuoriutuvat touko-kesäkuussa. Sopivia käpyjä voi löytää sekä maasta että vielä puista roikkumasta. Kasvattaminen on hauskaa ja opettavaista puuhaa, ja sitä voi vastaavin keinoin kokeilla myös esimerkiksi lahopuun kappaleilla.
